Podka 14.5.2005

Taistelukertomus

Kentälle, joka oli nähnyt jo monia kiivaita taisteluita, oli jälleen saapunut kaksi joukkoa taistelijoita. Joukossa oli niin veteraaneja, tulikasteen saaneita kuin puhtaita keltanokkia.
Päivän noustessa puoleen, Podkan taistelukentän päädyistä lähtivät joukot lähestymään toisiaan. Tavoitteena oli toisen joukkueen pyhän lipun varastaminen, joka onnistuessaan toisi varman voiton varastaneelle joukkueelle.

Ankaria taisteluita käytiin ympäri taistelukenttää. Miehiä putosi kuin kärpäsiä, puolin ja toisin.
Keltaisten taktinen iskuryhmä iski rajusti punaisten puolustamaan tukikohtaan. Samaan aikaan punaisten iskuryhmä iski ankarasti keltaisten tukikohtaan. Taisteluiden edetessä yksi selviytyjä juoksi keskeltä taistelukenttää, lippu kädessään kohti kotitukikohtaa fanaattinen kiilto silmissään ja kotiutti vastustajan lipun.
Keltainen joukkue ankarien tappioiden jälkeen ryösti punaisten lipun, voittaen taistelun.

Sen jälkeen molemmat joukkueet saivat vahvistuksia. Keltainen aloitti 'valtaamastaan' punaisten tukikohdasta ja punainen joukkue aloitti hylätystä keltaisten tukikohdasta. Taistelu alkoi uudelleen.
Sotakirjeenvaihtaja sai osuman koukkausyrityksessä ja kaatui, ennen kuin kaoottinen taistelu päättyi. Huhut kertovat kuitenkin keltaisten voitosta.

Samalla verisellä kentällä on pitkä historia. Toisen maailmansodan aikana samalla kentällä käytiin ankara taistelu, jota saksalaiset kutsuvat vieläkin nimellä: "Rundfunk Kampf".
S aksalaisten Wermacht -joukkue oli jäänyt amerikkalaisen laskuvarjodivisioonan saarroksiin. Tykistökeskitysten moukaroimat Saksalaiset olivat ajautuneet tilanteeseen,
jossa ei ollut toivoa. Jokaisella miehellä oli ainoastaan sata ammusta joilla tuleva amerikkalaisten hyökkäys piti torjua. Saksalaiset olivat kuitenkin tietämättömiä siitä, että amerikkalaisten laskuvarjojoukkojen huolto oli joutunut Luftwaffen iskun kohteeksi. Tästä johtuen molemmilla joukkueilla oli vain 100 ammusta miestä kohden.

Tykistökeskityksen vaiettua, amerikkalaisten rynnäkkö alkoi. Hurjan rynnäkön tuloksena amerikkalaiset pääsivät melkein saksalaisten asemiin. Kuitenkin tappioiden kohotessa amerikkalaiset joutuivat irtautumaan. Amerikkalaisten irtauduttua, saksalaiset näkivät aukon saarrossa ja ammukset vähissä Wermacht hylkäsi tukikohdan. Amerikkalaiset saivat lisää miehiä ja ammuksia huollon toivuttua ja lähtivät uuteen hyökkäykseen. Mutta he löysivät vain hylätyn tukikohdan.

Wermachtin väsyneet sotilaat saapuivat lähimpään saksalaisten tukikohtaan, joka sattui olemaan Waffen SS-yksikön miehittämä. Natsimielinen komendantti ei arvostanut Wermachtin taistelijoiden ponnistuksia, vaan vaati, että nämä ottavat tukikohdan takaisin amerikkalaisilta. Vahvistuksia he eivät saaneet, ainoastaan 100 ammusta lisää miestä kohden. Ja niin Wermacht lähti vastahyökkäykseen.

Wermacht hyökkäsi rajusti amerikkalaisten tukikohtaan ja tappiot olivat hirvittävät. Kumpikaan puoli ei vahvistuksia ollut saanut ja taistelu jatkui kunnes toinen puoli oli tapettu viimeiseen mieheen. Ainoastaan kaksi tai kolme selvisi koko taistelusta. Wermacht oli vallannut tukikohdan takaisin.

Mutta se historiasta. Myöhemmin samana päivänä vetäytyvä punaisten joukkue joutui keltaisten väijytykseen ja tapettiin viimeiseen mieheen. Keltaiset jättivät punaisten ruumiit taakseen ja alkoivat kulkea kohti kotitukikohtaa. Mutta kohtasivat myöhästyneet punaisten vahvistukseksi tulleet joukot, jotka tekivät väijytyksen nähdessään keltaisten kotiin palaavat joukot. Jälleen punaiset tapettiin viimeistä miestä lukuunottamatta.
Keltaisten päästyä tukikohtaan punaisten reservijoukkue teki vastaiskun. Punaiset kuitenkin niitettiin maahan. Keltaisten riemuvoittoon loppui punaisen joukkueen tarina.

Ennen kuin päivä oli ohi, huhuttiin vielä kummallisemmasta taistelusta. Taistelu koski puhtaasti ovista kulkemista. Ovien ammattiportinvartijat olivat ajautuneet avoimeen konfliktiin ammattiasiakkaiden kanssa ja jälleen erimielisyydet selvitettiin aseilla. Huhu kertoo, että portsareilla oli hankaluuksia osua päättömästi heiluviin ja huojuviin asiakkaisiin ja tästä johtuen joutuivat ovimikot raivoisan mutta sekavan asiakasjoukon jyräämäksi. Hetken aikaa oli tietyillä ovilla vapaa pääsy.

Sitten saunottiin.

Jarmo Häivälä